Ulosotto
Kihlakunnanulosottomiesten kelpoisuusvaatimuksista säädetään ulosottotoimen hallinnosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Säännöksen mukaan kihlakunnanulosottomieheksi voidaan nimittää Suomen kansalainen, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon, virkaan soveltuvan ammatillisen tutkinnon tai ylioppilastutkinnon, ja jolla on käytännön kokemusta virkaan kuuluvissa tehtävissä tai joka muissa tehtävissä on saavuttanut viran menestyksellisen hoitamisen edellyttämän taidon. Kihlakunnanulosottomiesten koulutustausta on vaihteleva. Kihlakunnanulosottomiehiksi rekrytoitavilla uusilla virkamiehillä on lähes poikkeuksetta korkeakoulututkinto.
Perustäytäntöönpano olisi uusi menettelymuoto, jossa toimitettaisiin massaluontoista maksuvelvoitteiden täytäntöönpanoa tapauksissa, joissa velat kertyvät kohtuullisessa ajassa. Edellytyksenä olisi myös, ettei olisi tarpeen ulosmitata sellaista omaisuutta, joka tulee muuttaa rahaksi. Perustäytäntöönpanoa toimittaisi uusi virkamiesryhmä ulosottotarkastajat (Valtakunnanvoudinviraston arvion mukaan noin 180 virkaa), sekä heidän esimiehinään johtava kihlakunnanvouti ja kihlakunnanvoudit.
Ulosottomiehellä tulee olla oikeustieteellinen loppututkinto. Ennen ulosottomiehen tehtävään pääsyä on suoritettava kahden vuoden harjoittelujakso, tai vaihtoehtoisesti opiskeltava alaa koskeva lisäkoulutus, ja läpäistävä l’huissier de justice –ammattitutkinto.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulosottokaarta, haastemieslakia, eurooppalaisesta tilivarojen turvaamismääräysmenettelystä annettua lakia ja saamen kielilakia. Laki Valtakunnanvoudinvirastosta ja laki Ahvenanmaan maakunnan maakunnanvoudinvirastosta kumottaisiin.
Kesäkuussa 2017 ulosottolaitoksen virkojen määrä oli 1362. Kaikkia virkoja ei niiden vapautuessa ole täytetty uudelleen, millä on osittain vastattu ulosoton määrärahoihin kohdistuneisiin säästövelvoitteisiin. Ulosottolaitoksen henkilötyövuosiarvio vuodelle 2017 oli 1134.
Ehdotetuilla laeilla toteutettaisiin ulosoton rakenneuudistukseen liittyvät organisaatiomuutokset. Nykyinen ulosottolaitos organisoitaisiin yksiportaiseksi. Keskushallintovirastona toimivasta Valtakunnanvoudinvirastosta ja 22 ulosottovirastosta muodostettaisiin yksi valtakunnallinen virasto, Ulosottolaitos. Ulosottolaitoksella olisi Valtakunnanvoudinvirastoa vastaava, hallinnosta huolehtiva keskushallinto. Ulosottolaitoksen toimipaikoista säädettäisiin nykyistä vastaavasti oikeusministeriön asetuksella. Ulosottolaitosta johtaisi valtakunnanvouti apunaan apulaisvaltakunnanvouti. Heillä olisi ulosottomiehen asema. Ulosottomiesten asemaan itsenäisinä lainkäyttöviranomaisina esityksellä ei olisi vaikutuksia.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa tämän hetkisistä ulosottovirastoista lakkautettaisiin 1—2 kihlakunnanvoudin virastot, jolloin jäljelle jäisi edelleen 18 ulosottovirastoa. Tämä vähentäisi pieniin virastoihin liittyvää haavoittuvuutta eli käytännössä sidonnaisuutta yksittäisiin virkamiehiin. Tämän hetken ulosotto-organisaation heikkouteen eli eri virastoissa tehtävän hallinnon päällekkäisyyteen tällä vaihtoehdolla ei olisi kuitenkaan mainittavaa vaikutusta, koska kullakin virastolla on hallinnon suhteen eri laeissa asetettuja velvoitteita, jotka niiden on täytettävä. Myöskään erääksi menettelylliseksi tavoitteeksi asetettu henkilöstön mahdollisuus erikoistua ei toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla, koska monet virastot olisivat edelleen verrattain pieniä. Selvitystyössä nähtiin tämän vaihtoehdon mahdollisuudet vähentää olemassa olevan organisaation heikkouksia varsin vähäisinä. Muutos olisi vähäinen ja sen säästövaikutukset samoin.